Vanhojen valokuvien lumoissa

Isäni Veijo Hannolin valokuvasi koko aikuisen ikänsä. Isä kuoli 1990-luvun lopulla. Perhealbumit siirtyivät äitini Mirkun hallintaan pariksikymmeneksi vuodeksi. Nyt on aika tarkastella kuva-albumeja, negatiivipinoja, kaitafilmejä, lehtileikkeitä, sukuselvityksiä, perunkirjoja, kirjeitä...

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kiva testailla tiedostonimiä vähän aikaa aluksi

Yhdeksännumeroinen 
tiedostonimi 
toimii ehkä tässä 
valokuvien arkistoinnissa.
Olen aina tykännyt numeroista. Niinpä päädyin antamaan skannatuille kuville ja siinä samalla arkistoitaville paperikuville numerosarjanimet. Numerosarja koostuu skannauspäivästä ja siitä, monesko skannaus kyseisenä päivänä on käsillä. Samalla siis tulin päättäneeksi, etten skannaa yli tuhatta kuvaa päivässä. Ehkä en sitä muutenkaan tekisi.
Ohessa siis ruutukaappaus, jonka otin skannattujen kansiosta ja sen tiedostonimistä tämän päivän aivonystyröiden hieronnan jälkeen.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Hurja alku: kuumaliimaa ja muovisia välilehtiä

Nämä ongelmallisimmat, ja samalla vanhimmat kuvat, isä on liimannut melkein viimeisillä voimillaan kuumaliimalla muovisille kansiovälilehdille. Kuvat on ollut nähdäkseni pakko irrottaa ennen skannausta, sillä kuumaliima on saanut kuvat kupruilemaan.
Kun vanha liimaus petti, isä liimasi uudestaan.
Tallennan kuvat tiffeiksi. 
Lisäksi teen nyt aluksi jossain määrin 
jpeg-kuvia, mutta varmaankin 
vasta loppuvaiheessa teen 
köntässä kuvista myös jpeg-vesiot. 

Olen irrotellut kuvia hissukseen nitkuttaen kirjeveitsellä liiman ja muovin kontaktipinnasta. Yllättäen strategia on tuottanut enimmäkseen toivottuja tuloksia. Muutama kuva tosin on tässä hötäkässä mennyt ikävään kuntoon. Pahimmin karvastelee 20-luvulla vaarin sisarussarjasta otettu "iloinen 20-luku" -kuva, joka oli vedostettu kovin heppoiselle valokuvapaperille.
Tiedän jo tässä vaiheessa, että ongelmat tulevat muuttumaan toisenlaisiksi ajan kanssa. Luvassa on 1960-luvulla otettuja värikuvia, joiden läpi liima on syöpynyt keltaiseksi pilveksi, mutta toistaiseksi suhtaudun luottavaisesti tilanteeseen. Nähdäkseni olen nyt irroitellut ne kuvat, joita kuumaliima on pahiten koetellut.
Kemiaa. Oli pakko pitää vähän kiirettä tämän irrottamisen kanssa, sillä näytti siltä, että kuvat ovat alkaneet pikkuhiljaa reagoida outoon ympäristöönsä. Vaikka en ole saanut kaikkea kuumaliimaa kuvien taustoista, ainakin muovi on nyt eliminoitu. Lisäksi osa liimasta on irronnut taustapahvin kera.
Laitan kuvat happovapaasta paperista tehtyihin taskuihin ja merkitsen tunnistetiedot happovapaalla tussilla.
Nimeän kuvat niin, että laitan nimeksi skannauspäivämäärän ja sen perään tunnistenumeron, monesko päivän skannaus on kyseessä.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kirjavinkki heti alkuun

Huomasin, että Docendo myy tarjouksella Jarkko Viljasen hyvää ja hyödyllistä kirjaa Vanhat valokuvat talteen. Itse olen lukenut kyseistä kirjaa ja luulenpa hyötyneeni siitä jo nyt aika lailla.
Kiinnostuneiden kannattaa käväistä linkissä. sillä se tarjoaa myös muutaman hyödyllisen videon.

Isänperintönä pelastus- ja digitointiurakka

Isäni Veijo taltioi kameroillaan perheemme ainutkertaisia elämänvaihteita lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Se, millaisia kamerat kulloinkin olivat, on ollut sivuseikka, niillä on kuvattu, joihin kulloinkin on ollut varaa. Isä oli sukurakas ja seurallinen ihminen. Yksi hänen suurista rakkauksistaan oli Enontekiön Lappi, joka lumosi Veijon hänen ollessaan parikymppinen; yhteydet saamelaisiin ystäviin säilyivät läpi elämän.

Tällä hetkellä istun huoneessa, johon on koottu sukumme vanhoja kuvia, vanhimmat 1800-luvun loppupuolelta, isän ottamat valokuvat, ne valokuvien negatiivit, jotka ovat tallella, jonkin verran isän ottamia dioja, kaitafilmikeloja, lähinnä omaa perhettäni koskevia VHS-kasetteja... Myös paperista arkistoaineistoa täältä löytyy. Voisin vaikka tehdä sukukirjan, mutta olen luvannut sisaruksilleni, että taltioin parhaani mukaan isänperinnön. Suunnittelin tekeväni sen kuvaamalla kuvia, skannaamalla, ja jos jostain löydän reprojalustan, ehkäpä sitä aluna käyttäen. Dioja ja kinokoon negoja varten minulla on diakopiointilaite, jota luultavasti käytän siinä hommassa. Saapi nähdä, mitä tapahtuu, kun ryhdyn 6x6 sentin negatiivien käsittelyyn.
Kotona viihtyvänä ihmisenä olen suunnitellut tekeväni tallennustyötä kotona, siinä mitassa kuin se on mahdollista. Kirjastotkin tarjoavat fasiliteetteja tällaiseen urakkaan, joten katsotaan nyt sitten.
Rahan meno tässä mietityttää. Olisi mukava tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Joka tapauksessa pyrin pitämään kustannukset kurissa.
Tervetuloa seuraani. Luvassa on raportointia tältä mielenkiintoiselta matkalta, vinkkejä tietolähteille, hienoja kuvia ja vuorovaikutuksta, ainakin toivon tätä kaikkea.